Osa 3 – Minun vanhempani
Ömm, no... mun vanhemmat on ihmisinä käsittääkseni ihan keskinkertaisia persuja. Ne pyrkii turvalliseen ja rauhalliseen elämään ja erityisesti äiti tykkää että päivät on tasaisia - juhlat ja action ahdistaa sitä. Me ollaan nykyisin äidin kanssa aikas erilaisia ja sitä stressaa kun sen lapset on kasvamassa isoiksi tytöiksi ja pojiksi eikä se pysy ainakaan mun perässä, joka aiheuttaa joskus pahoja konflikteja meidän välillä: minä en halua jarrutella sen oikkujen takia eikä se uskalla päästää musta irti. Me ei todellakaan aina ymmärretä toisiamme mutta toisaalta taas joissain ihan yllättävissä asioissa ollaan tosi samanlaisia, esim. ollaan määrätietoisia ihmisiä ja antaudutaan tosissamme sille mitä koetaan tärkeiksi - äidillä se on kennelin pitäminen ja mulla piirtäminen. Hoho, mutta tosiaan se suuttuu mulle usein koska tulkitsee mun sanomiset ja eleet lähes aina poskelleen. Oon varmaan vaikeesti tulkittava kusinen homopaska vittupää, eh? Mutta minä suutun sille älyttömän harvoin, koska arvostan sitä naista ihan sikana - miun pää ei olis ikinä kestäny kahden hullun muksun perään kattomista, (mun mielestä)kyseenalaista aviomiestä ja vielä lemmikkien hoitamista plus kodin ylläpitämistä. Tunnen olevani sille niin paljon velkaa ihan lapsuuden ja kasvatuksen(sen minimaalisen vähän, mitä oon saanu :P) puolesta, että mun mielestä mulla ei ees ole oikeutta olla sille vihanen tai mököttää sille. Äiti ei vaan itte ymmärrä asiaa.
Isällä ei ole minkäänlaista esimerkkiä vanhemmuudesta, joten ei ihme ettei se osaa olla isällinen tai näyttää tunteitaan(ainaskaan selvin päin), paitsi vihan se kyllä osaa näyttää ja purkaa pahan olonsa joko muihin perheenjäseniin tai ragee yksinänsä jossain nurkassa. Isällä on usein huono päivä ja niinä harvoina hyvinä päivinä se menee viettämään sitä kavereiden kanssa jonnekin, joten näen sitä mitättömän harvoin muutoin kuin kyrpä ottassa tai viinapäissä. Ehkä tästä syystä mulla on negatiivinen kuva koko ihmisestä ja meidän suhde on muuteski monimutkainen - ei ehkä sen mielestä, mutta minun. Ignoorataan toisemme nykyään taitavasti ja vaikka asutaan saman katon alla ja nähdään toisiamme päivittäin, voi mennä useampia viikkoja ilman että sanotaan toisillemme sanaakaan.
**
~ Coming soon : ~
Osa 4 – Tätä olen syönyt tänään
Osa 5 – Parasta musiikkia
Osa 6 – Minun päiväni
Osa 7 – Paras ystäväni
Osa 8 – Kouluaikani
Osa 9 – Uskoni
Osa 10 – Rakastan
Osa 11 – Sisarukseni
Osa 12 – Käsilaukussani
Osa 13 – Tällä viikolla
Osa 14 – Mitä minulla oli päällä tänään?
Osa 15 – Unelmani
Osa 16 – Eka suudelmani
Osa 17 – Mieleisin muistoni
Osa 18 – Mieleisin syntymäpäiväni
Osa 19 – Kaduttaa
Osa 20 – Tässä kuussa
Osa 21 – Ikimuistoinen tapahtuma
Osa 22 – Paras muisto viime kesältä
Osa 23 – Tämä saa minut voimaan paremmin
Osa 24 – Tämä saa minut itkemään
Osa 25 – Jos saisin toivoa mitä vain
Osa 26 – Pelkään
Osa 27 – Suosikkipaikkani
Osa 28 – Ikävöin
Osa 29 – Tähän pyrin
Osa 30 – Soittolistallani
Osa 31 – Viimeinen hetki josta haluan tässä kertoa

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti